Mun loma on mennyt aika hyvin, mutta ikävöin takas kouluun. ;s
Se kyllä johtuu niistä ihmisistä ketä koulus on, ikävä!
Mutta mun lomalla ei kyllä ole tapahtunut kumminkaan mitään sen ihmeempiä.
Oon vain ollut äitin tai isän luona. Enimmäkseen äitin luona.
Tai suomeks sanottuna evijärvellä, koska enhän mä paljon tääl ''kotona'' ole ollut.
Missä ikinä olen ollutkaan.

Noniin joulu tuli, joulu meni. Mulle jäi vain paha maku suuhun.
Mun mielestä tämä joulu ei tuntunut joululta ollenkaan.
Vaikka oli lumi maassa, sain ihan hyviä joululahjoja, se joulun tunnelma puuttui kokonaan.
Luulen, että se johtui siitä, kun ennen olin aina jouluaattona mummolassa pari kolme vuotta vanhemman serkkuni kanssa, mutta nyt enää sitä ei voisi vähempää kiinnostaa mun seura.
Että tämän jouluaaton vietin mummolassa aivan yksin. Pitää vain tottua siihen.
Ei mummukaan ehtinyt mulle paljon puhua, kun se vaan hyysäsi mua nuorempien serkkujen perässä.
Vaikka onhan se mukava olla omissa ajatuksissaan ja unelmissaan, mutta jouluaattona en haluaisi olla yksin.

Ajatella, kohta on jo joulu! Nyt on jo eka päivä joulukuuta.
Enää 23 päivää....  Eikun 22.. Mitä nyt on enää jouluaattoon? En osaa laskea.
Mulla on niin kiva joulukalenterikin että ! Se on sellanen Dumle kalenteri. 8)
En kyl oikee välitä Dumle -suklaasta, mut ajatushan tos on tärkein, mun mielest ainakin.
Mutta mua kyllä pelottaa aika paljon kun en tiiä melkein ollenkaan mitä haluan joululahjaksi!  Tai haluun ainakin pari elokuvaa, cd'n rahaa ja vaatteita..
En tiiä haluunko sittekkään sitä kosketinsoitinta.  Kun koulussa kumminkin on piano, äitin luona on syntikka, nuortenillan tiloissa on piano.
Nii et en ehk tartte sitä sittekkään ittelleni.
Oisin ehk halunnu Xbox 360 lahjaks, muttakun se maksaa nii paljon enkä kumminkaa varmaan paljonpaljon pelais.
Muuten aikasemmin en edes tykänny joulusta. En tajuu et miks.
Mut nyt mä rakastan joulua! <33 En osaa kyllä perustella..
En niin välitä jouluherkuistakaan.. Joulun tunnelma on vaan niin kiva.

Ihmettelen kyllä suuresti sitä että mun luonne vaihtelee koko ajan ihan miten sattuu.
Tässä tämän kuukauden sisällä olin koulussa aika itsekseni oleva ja hiljainen,
mutta nykyään puhun tositosi paljon ja kenelle vain!
Se on oikeastaan hyvä juttu.. Nimittäin olen ollut aina ala-asteella, varsinkin kuutosluokalla jolloin uskalsin olla kuka olen, pirteä ja iloinen persoona.
Iloisuuteni takia olin varmasti myös itsevarmempi... Mutta taas kaikki itsevarmuus poljettiin pohjaan yläkoulussa, ja tiedätte mistä se johtuu.
Tuntuu pitkästä aikaa siltä, että olen saanut elämän taas takaisin. (:
Tai Evijärvellähän olen aina ollut pirteä ja iloinen.. Mutta nyt on ruvennut jopa koulussa, kaustisella tuntumaan siltä, että olen osa porukkaa.

Anteeksi etten ole ehtinyt kirjoittamaan tänne pitkäänpitkään aikaan!
Ei ole ollut vaan mitään aihetta mistä kirjoittaa, en ole keksinyt mitään.
Eikä nytkään ole oikeastaan mitään aihetta mistä kirjoittaa, pitää vain keksiä jotain.
Onneks koulussa on muuten se kiusaaminen nyt vähän hellittänyt *koputtaa puuta*
Ne mun kiusaajat osaa nykyään olla mulle jopa mukavia, mut vaan joskus.
Mä päätin lopettaa kitaran soiton kokonaan, koska se on vaan niin liian vaikeeta mulle.
Vuodenko verta mä ehdin kitaraa soittamaan..
Mutta nyt tuli mitta täyteen, kun en opi sitä ollenkaan enkä jaksa harjoitella..
Mutta saan joululahjaksi sen kosketinsoittimen! Kivaa..

Mulla on nyt taas päällä sellanen kauhee angst angst kausi.
Mut ei voi mitää, siihen on oikeesti syy.   En vaan osaa luottaa ihmisiin.
Mut en osaa selittää sitä muuten... Ittelleni en osaa sitä tosiaan selittää.
Tänne blogiin siitä on viel vaikeempi kirjoittaa, koska kukaan ei tunne eikä tiedä tästä ihmisestä mitään kenestä meinasin puhua.
Mut sanon nyt et masentaa niin kauheesti että huhhuh..
Sit kans pahentaa asiaa, kun koulussa en osaa olla niin masentunut.
Vaikka olisinkin kuinka masentunut koulussakin, on pakko esittää pirteämpää ettei kukaan alkaisi kyselemään että mikä mulla on.
Tai en esitä pirteää, en vaan hymyile mitä teen yleensä. Puhun kumminkin entiseen tapaani.. Ihmisille joille haluan puhua. Hankala selittää mut toivon ett ymmärrätte.
Itkettää itkettää.. Oon itkeny koko illan. But I can't do anything for that.

Että mua stressaa koeviikot ja kokeet!
Ei millään kiinnostaisi lukea...
Huomenna on enkun koe, ja en ole lukenut siihen muutakuin kerran.
Englanti on kyllä tosi kivaa ja meillä on mukava opettaja, mutta en vaan jaksa lukea kokeisiin.
Meillä on ainakin tiedossa ensviikoksi kotitalouden teoriakoe ja historian koe.
Historia ei tosiaan ole mun vahvin laji.... Yäk. En tykkää edes siitä opettajasta(varsinkaan opettajasta)
Ja en tosiaan jaksa lukea.... Varsinkaan mitään jostain Napoleonista ja kuinka hän karkoitettiin jonnekkin saarelle ja karkasi sieltä ja blaablaablaa.... -_-''
Olen niin hätänen ihminen, että siitä varmaan johtuu, että en jaksa lukea kauheen pitkästi, varsinkaan aiheesta joka ei minua kiinnosta.

Olen taas halunnut alkaa soittamaan pianoa.
Pianossa on mielestäni jotenkin vaan niin kaunis ääni.
Ja mielestäni lempibiisini kuulostavat ihan kauhean hyvältä pianolla soitettuna.
Esimerkiksi tänään harjoittelin soittamaan ihan vain kylmiltään Bullet for my Valentinen Forever and Always biisiä, se kuulosti mielestäni tosi kauniilta.
Isäni lupasi minulle, että saan kosketinsoittimen joululahjaksi.
Kuulemma hänen mieletään on hyvä, että olen musikaalinen ihminen.
Ja sehän sopii minulle, että hän on sitä mieltä.
Nimittäin minulla on jo akustinen ja sähkökitara , eli hän olisi voinut sanoa, että minulla on musiikkisoittimia ihan tarpeeksi.
En aio mennä minnekkään soittotunneille, vaan soitan vain itsekseni.
Tai kyllä eräs ihminen voisi kyllä opettaa minua soittamaan.
En olisi siitä yhtään pahastunut... :> Päin vastoin.
Ja muistin juuri, että minullahan on vielä tallessa vanha pianonsoitonopetus kirjani.
Noniin, enää puuttuu vain piano/kosketinsoitin.
En olisi uskonut, että odotan joulua!

Mun viikonloppu on ollut ihan mukava.
Ei ole kyllä tapahtunut mitäänmitään ihmeellistä, mutta mukavaa on ollut kumminkin.
Koska ei tarvinnut olla koulussa muiden naurettavana ja kiusattavana.
Perjantaina matkustin taas äitini luo evijärvelle (sanotaan nyt että matkustin, vaikka eihän matka nyt niin kauhean pitkä matka ole..) .
Ehheh ^^ jostain syystä olin tosi kiukkuinen ja vihainen perjantaina.. (ei ollut mitään syytä miksi)
Vähän myöhemmin onnistuin myös suuttumaan hyvälle ystävälleni. Paitsi en kyllä ollut vihainen hänelle kauaa. Myöhemmin kumminkin katsoin tämän saman ystäväni kanssa Tim Burtonin elokuvan Corpse Bride. Eli en ollut hänelle vihainen edes yhtä tuntia.
Sitten illalla, kun pääsin takaisin (evijärvellä) kotiin menin vain tietokoneelle ja datasin tositosi kauan. (Kello oli vasta jotain ehkä puoli kakstoista, kun tulin pois tietokoneelta)
Seuraavana päivänä minä en tehnyt oikein mitään muuta, kun vaan datasin, paitsi illalla menin Tiian luo yöksi. Tiia on aina niin typerän hauska, että sen kanssa saa nauraa niin paljon kun vaan kurkusta ääntä lähtee.
Ihmettelen kyllä, kun molemmat sammuivat (siis tarkoitan ihan vain nukahtamista..) ennen kahta. Voi olla, että se johtui siitä, kun yhtäkkiä perjantaina valvoin kahteentoista, kun sitä edellisenä iltana olin mennyt nukkumaan kymmeneltä.
Tai sitten me naurettiin vaan niin paljon, että siinä meni voimat.
Sunnuntaina herättyämme, katsoimme heti aamulla muumit XD (joooo minä olen kolmetoista vuotias..) Sitten katsoimme elokuvan Numero 23.
Muttamutta, sen jälkeen minun pitikin lähteä kotia kohti.
Ekaksi Evijärvellä kotiini ja sen jälkeen Kaustiselle.

Oikeasti minä inhoan koulukiusaamista enemmän, kuin mitään muuta. Se on jotain sellaista jota en vaan voi todellakaan sietää.
Siitä ei tule mitään muuta, kun kiusatulle surkea ja paha mieli.
Minua on kiusattu koulussa (olen nyt seiskaluokalla) joka ikisenä kouluvuotenani. Ajattelin yläasteelle tullessani, että nyt se kiusaaminen loppuu, kun kiusaajat on muuttuneet erilaisiksi ihmisiksi. Ja niin he ovatkin. Kukaan kuka minua kiusasi ala-asteella ei ole kiusannut minua. Mutta ei, kiusaaminen ei todellakaan loppunut.
Nyt kaiken muun hyvän lisäksi ihmiset jotka kiusaavat minua, ovat minun kanssa samalla luokalla. Kiva jaksaa kuunnella sitä samaa joka ikinen päivä ja hetki. Tavallaan olen kyllä omalla kohdallani tottunut siihen, mutta joka kerta se vaan sattuu enemmän ja enemmän.
Onko se kiusaamista jos ihmiset puhuvat pahaa ja nauravat selän takana?
Se ei kyllä välillä ole edes selän takana nauramista.. He välillä sanovat minulle ääneen mitä ajattelevat, mutta joskus taas vaan he nauravat.
Minun mielestä se on kiusaamista. Mutta ei voi mitään, jos joku on eri mieltä.
Katson kyllä todellakin pahalla, jos muita ihmisiä kiusataan.
Sitä kyllä ihmettelen että mitä ihmettä kiusaajat mahtavat ajatella.
Luulevatko he, että se on jonkun mielestä niin hienoa että kiusaaminen kannattaa?
Vai sitten että ovatko kiusaajat itse olleet kiusaamisen kohteena ja sitten nämä ihmiset vaan haluavat kostaa sen kaikille, että häntä on kiusattu?
Sitä ei moni tiedä. Pitäisi varmaan kysyä heiltä että mikä siinä on niin kannattavaa.
Kaiken tämän jälkeen kun minua on kiusattu, en ikinä alkaisi kiusaamaan yhtään ketään! Ja suosittelen teillekkin vaan, että jätätte kiusaamisen vaan ajatukseksi..

Aloitan nyt kirjoittamaan tänne omaa blogiani.
En sano, että kirjoituksieni laatu on mitään loistavaa, mutta kirjoitanpahan nyt kuitenkin.
Kirjoitan tänne omasta elämästäni, päiväkirjaa.
Kirjoitan myös omia mielipiteitäni kaiken maailman asioihin.