Se oli sitten eilen.
Taas.

Kerran vuoteenhan se on, mutta vihaan sitä. Ja jonkin verran äitienpäivää.
Miksikö todella isänpäivää? no, viikon saa kuulla "Muista isää, osta isälle, isälle, isälle, isälle!".
*tut. Minun isäni ei ole tunnustanut minua, olen samperin äpärä. Kirjaimellisesti.

Miksi minun pitäisi muistaa miestä jonka tapasin kun olin 19? Ja silloinkin vain koska pyysin. Miksi muistaa miestä joka ei välittänyt minusta tai äidistä sen vertaa. Miestä jolla oli jo perhe kun minut siitti.
No, minähän muistan.

Joka helkutin isänpäivä niin kauan kun se elää lähtee viesti "Hyvää Isänpäivää!". Minä en anna unohtaa, että hän ei ottanut vastuutaan.

Ensin ajattelin kirjoittaa hautajaisista, sitten tajusin että ei minulal niistä ole mitään sanottavaa.

Siksi kirjoitan rakastamisesta.

Tai no kirjoitan ja kirjoitan. Julistan:
Minä rakastan kihlattuani!

Ja toivon että me joku päivä menemme naimisiin.
Piste.

Hyvää illan jatkoa.

Meillä on kaverin kissa kylässä. Kaveri lähti siskonsa luo, sisko asuu tällä hetkellä miehensä ja lapsensa kanssa Kiinassa. Joten kaveri lähti äitinsä kanssa kahdeksi viikoksi kylään.

Kissna nimi on Osku. Ensiksi oltiin vähän huolissaan miten tuo suhtautuu kaneihin tai kanit Oskuun.

No eipä täsäs mitään, molemmat vähän pelkäävät toisiaan joten ei mitään hätää.
Että näin...
Päätän raporttini tähän.

Näin meillä. Olohuoneen ja makuuhuoneen kun erottaa hyvin ohut sienä, mies on kipeänä. Käskin koputtamaan jos tarvitsee jotain tai tekee kuolemaa.
Nyt sitten varmaan kohta itse olen kipeä....

Ei vain olisi varaa. Nojaa, en minä varmaan.Enköhän minä ole tältä vuodelta tarpeeksi kipeillyt.
Toisaalta menetin erään ystävän jonka olen tuntenut yli 10 vuotta... Nojaa. Ehkä sitä tavallaan on kipeänä.

Kertokaa rakkaillenne kuinka paljon välitätte.

Kolme tuntia unta... Ja heti aamulla oli kaavoituksen koe. Luin koko yön.

Täytyy sanoa että nyt on jännä olo... Keho ei tahdo totella vaikka aivot toimivat. Hieman kuin olisi pyörtymäsä. Sekin on koettu. Tosin silloin meni hallinta täysin, nyt kaikki menee kuin pumpulissa. Vähän sinnepäin.

Jännä olo. Nukkumaankaan ei viitsi mennä. Kun sitten nukkuisi johonkin puoleenyöhön ja valvoisi loppuyön ja huomenna uusiksi. Ja huomenna on atk-ajokortin eka moduuli...
Maltan tuskin odottaa että kello tulee sen verta että voi mennä tutumaan.

Ostin tuossa pari päivää sitten DeathNoten uusimman ja lueskelin sitä tänään kouluun mennessä.
Yleensä kuuntelen musiikkia jotta saan olla omassa rauhassani, mutta nyt oli paristot loppu ja jouduin kuuntelemaan kanssamatkustajien älynväläyksiä.

No sitten kuuntelin samalla ku nlueskelin ihanaa mangaani kuinka kaksi jotain 17-vuotiasta ihmetteli ääneen pari riviä edempänä että miten minun kaltaiseni "vanha muija" kehtaa lukea julkisesti "lasten sarjakuvia".

Että otti päähän, onhan toki totta että Suomessa julkaistavat mangat ovat sellaista k-13 "aikuisimmillaan". Mutta... ARGH!
Olisiko minun pitänyt lukea sen sijaan uutislehteä jossa vellotana Kauhajokea, pahoinpitelyitä, rikoksia ja muuta inhottavaa? Ei kiitos.

Että tälläinen puollustuspuhe, ei oikeastana paljon mitään, mutta tulee päättymään yhtene loistavana päätelmään:

Minä en tule luopumana mangasta, animesta, sarjakuvista tai lapsenmielisyydestä!

Repikää siitä.

Eirttäin paljon. Jaa miksikö?
Ensinnäkin materiaalituntemuksen koe meni penkin alle. Kolme kysymystä ja mitä minä tiesin.. YHDEN. Ei voi hävettää enempää....
Sitten Kauhajoesta hoetaan joka helkutin mediassa koko ajan, sori. Ei KIINNOSTA! Tosin todella suuri osanottoni ampujan vanhemmille, toivon heille todella paljon voimia ja ymmärrystä poikaansa kohtaan.
Sitten tulee tietty nämä "mitä teimme näiden asioiden jälkeen"... ööö.. Pistetään poliisi vahtimaan nettiä ja vaikeutetaan aseiden ostoa? Uutisväläys! Jos aseen todella haluaa, sen kyllä SAA! Ja poliisilla on parempaakin tekemistä kuin vahtia nettiä.

Noin.. Olen tässä miettinyt että pitäisi varmaan vastaiskuna eduskunnan ja yhteiskunnan tyhmyydelel teetättää t-paita jossa on Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen "syyllisten" kuvat ja teksti "Sinä voit olla seuraava".
Tai sitten jos poliisi todella vahtii nettiä niin kirjoittaa tosi ihannoiva teksti niistä.

Mutta näin yleisesti (ja kohtuullisen nätisti sanottuna): POTUTTAA!
Hyvää viikonloppua.

Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta minusta ei tunnu miltään.
Huvittaa ja lyön samanlaisen kaverin kanssa vetoa siitä mitä toimia tästä lähtee. Kaveri on sitä mieltä että nyt alkaa hirveä hysteria aseista, minä taas uskon että sitä jauhetaan vaalien yli. Sitten se katoaa kuten Jokela ja Myyrmanni.
Olo on helvetin (anteeksi kirosana) sarkastinen ja kylmän huvittunut. 10 vuotta sitten se olisin ollut minä joka ammuskeli. En vain saanut asetta käsiini, onneksi.
Kaikki ihmettelevät että "mitä nyt pitää tehdä?"
Minäpä kerron.
Nuorilla ei ole tukiverkkoa, ei kunnon psykiatrista hoitoa tai edes aikuista joka kuuntelisi. Sanotaan että "ei ennen tälläistä tapahtunut". Ennen perheet pitivät yhtä, raha ei ollut jumala.
Lapsen tai nuoren tulisi päästä päivässä psykiatrille jos tarvitaan. Pääsehän ne, mutta sieltä annetaan resepti käteen ja käsketään syödä niitä. Ja tadaa, hoitotakuu on toiminut!
Ja VITUT!

Päättäjät eivät vain tajua, välillä toivon että pääsisin selittämään niille ihan kasvotusten, mutta minkäs teet.
Veto on voimassa ja pelkään voittavani.

Tältä tänään tuntuu.

Pitäisi tiskata, pitäisi siivota, pitäisi tehdä koulujuttuja, pitäisi tehdä kihlatun mummon takki loppun... Ja kaiken kruunaa sitten se että tulen tänne ja huomaan kuinka tyhjä Pietarin matkan kansi oon. Jäi vähän tuo kuvien päivittely...

Nolottaa, hävettää.. Tänään on aika negatiivinen päivä. Tosin helpottaa hieman kun sitä sai tähän purkaa.

Eilen sitten oli tämän syksyn eka Kissojen Yö, olin siellä lipaskerääjänä. Ensi viikolla uudestaan. Kerätään rahaa Amurin tiikerin ja leopardin suojeluun. Leopardeja on enää noin 40-50 ja tiikereitä 400-500.
Pukeuduttiin yhden toisen tytön kanssa tiikeriksi ja leopardiksi. Lapset tykkää ja rahaa tuli ihan hyvin. Ensi viikolla ollaan sitten kaksi tiikeriä.
Kun miun pukuni riippuu siitä mitä Korkeasaaren teatteri käyttää. Eilen niillä oli käytössä tiikeripuku ja ensi perjantaina sitten leopardi.

Käy sääliksi tätiä. Eilen sen elämänkumppanintapainen kuoli, maksa petti. Liikaa viinaa. Ensin meni aviomies viinaan, sitten kuoli poika ja nyt tämä.
Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, en osaa surra sen juopon menoa. Säälin vain tätiäni, en muuta.

Tuossa jokin aika sitten serkku sai tytön. Nyt niillä on kolme tyttöä, noin vuoden ikäerolla. Näin kuvan jonka täti (ei edellä puhuttu vaan toinen) oli lähettänyt. Että ovat söpöjä.

Mutta, nyt aamupalalle. Meni herääminen vähän myöhäiseksi kun nukkumaan pääsi tänänä jotain klo 02.

Flunssa se sitten on. Ei kuumetta, ainoostaan lihakset kipeinä, ei ääntä ja huono olo.
Jei. Not.

Tänään tosin jo sen verta hyvä olo että huomenna vois mennä kouluun, tosin terveyskeskuksen hoitaja antoi tämän ja huomisen vielä sairaslomaa. Maanantaista lähtien ollut...
Tekisi niin kovasti mieli kouluun, mutta...

En viitsi riskeerata sitä että uusiutuisi. Eli perjantaina sitten. Harmittaa vaan kun on jäänyt tuotesuunnittelu tunti väliin ja atk-tunti. Atk olisi tosi tärkeää, sitä kun on niin vähän ja siellä alettiin nyt käydä portfoliota ja muuta tärkeää läpi. Ekat pari tuntia olisin ihan hyvin voinu olla poissa. Ne kun olivat vanhan kertaamista.

No ei auta itku markkinoilla (Tosin nykyään kaupassa pienillä lapsilal tuntuu auttavan).
Ainiin, päivän piristys. Ihana vanha mummo pukeutuneena viimosen päälle. Harmaa jakku, ruskeat pellavahousut, kiharat hiukset, hillitty meikki. Käsilaukku pukuun sopiva ja kaulassa hienosti viimosen päälle sidottu huivi. Ja... Kaiken kruununa.. vaaleanpunainen NY:n lippis.

Oon sitten alkanu nykyään sairastamaan flunssat ja muut ilman kuumetta. En ees muista millon viimeks ois ollu kuumetta.

Eihän siinä sinänsä mitään vikaa voisi ajatella, sairastamista ilman sitä inhottavaa kuumetta. Ongelma on vaan se että kun ei tule kuumetta joka polttas pöpön pois kehosta se uusii helposti.

Tuossa keväällä vedin tyylikkäästi kuukauden sairasputken juuri sen takia. Joko sama tauti uusiutui tai tuli uusi. Mjeh.
Huomenna selviää onko tämä flunssa cai angiina. Melkeen toivon angiinaa, sit sais antibioottikuurin ja that's that.

Ei sitä vanha muistanut että koulunkäynti on näin rankkaa. En ymmärrä miten tuo kihlattu pystyy vetämään koulussa, kahdessa työssä ja vielä auttamaan tuttuja ja perhettä. Ei käsitä....

Minulla kun jo tuottaa vaikeuksia se että takana on kouluviikko ja pitäis nuo kihlatun pesemät pyykit pestä. Täytyy sanoa että en ymmärrä miten joku saa pestessään pyykit noin ryppyisiksi...
Ei käsitä, ei ymmärrä..

Mutta ei auta. Silittämään pitää mennä.
Meille muuten tulee lokakuussa kissa käymään.. Saa nähdä miten käy kun on nuo kanit. Hätävara-suunnitelmana on viedä kissa tai kanit äidille.

..on juusto.
Että näin miun runoilijan lahjat tänään. Eka täysi viikko koulua takana ja tänään olisi pitänyt raahautua kuntosalille... Eeeeei jaksa!

Kävin eilen Taiteiden Yössä, Oopperan kirpputorilla. Tein 33 eurolal löytöjä. Aivan ihana keskiaikaistyylinen puku, viitta ja alushame. Herranen aika ei tuolla hintaa saisi edes noiden kankaita! Rakasta ntuota pukua.

Tänään ollaan menossa sirkukseen.. Muistaakseni sen nimi on Plip Plop. Lupaavaa eikö? Ranskalaista vesisirkusta. Vielä lupaavampaa.
Kerron lisää kun tiedän.

Miksi tuon Hermian pitää aina valita huonoin hetki valeraskauteen? Miulla särkee hammasta niin maan p......sti että. Ja tämä tuhoaa kaiken pesäänsä!
Täsä on meidän Hermia:

Tuli meille poikana nimeltä Hermes. Vietiin eläinlääkäriin
leikattavaksi että voidaan hankkia sille tyttö ja mitens kävikään.
Eläinlääkäri soittaa "Niin että tää poikakani joka pitäsl eikata on
muuten tyttö." Ei leikattu ei, vaan hankittiin HeSystä leikattu
poikakani kaveriksi.
Ballo (aka pallopoika, ehehehe.):
 
Ballon tarina on surullinen. Sen isäntä hylkäsi Ballon kaverinsa luo, joka
piti sitä sitten betonilattialla autotallissa. HeSyyn vietäessä Ballon
jalat olivat auki ja hällä oli silmätulehdus. Tämän takia Ballo
arastelee yhä jalkoja ja silmiä. Koskea ei saa jalkapohjiin.

Kummatkin tosin kotiutuneet loistavasti. Käytiin Hermian (entinen Hermes) kanssa
kolmesti poikaa katsomassa, eivät näyttäneet välittävän toisistaan.
Eivät tosin tapelleetkaan, niinpä siis kolmannella kerralla poika lähti
mukaan. Raukka nukkui ensimäiset viikot häkin mökin katolla kun Hermia
ei päästänyt sisään.

Nyt nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan ja joskus jopa niin paljon saavat aikaan että juoksentelevat ympäriinsä.
Pariskuntahan niistä tuli. Ja Hermia luulee voivansa saada poikasia.. Argh.
Mutta nyt hammaslääkäripäivystykseen tämän hampaan kanssa. Koulukin alkaa tiistaina jo.

Jei...... not.

Miksi justiinsa tänä viikonloppuna pitää sataa? Minä vaadin aurinkoista säätä!

Jei, mutta sitten koska tämä jää extrasuperhyper lyhyeksi, kaikkien viihdykkeeksi. Miun kani:

Jei.

Ja väsy jäi...

Mutta, mutta, mutta! Oli todella mukavaa ja kivaa ja ja ja!
Ja tässä se kuva jonka lupasin, tuo miun päässä oleva pompelon pitäisi olla pystyssä, mutta kun se vähän tuppasi hypimään vähän minne halusi.


Ja nyt nukkumaan. Pitää etsiä teilel jossain vaiheessa se yksi Youtube video missä näkee FinalFantasy Fightin tokan osan esimerkkitappelu. Se meni kivasti.

Ainiin! Minä pääsin Roihuvuoreen!

Pääsen opiskelemaan juuri sitä mitä haluan! Tosin ensin on Ropecon ja väliin jää päivä toipua... Auts. Ensin viikonloppu larppaaja ja ropettaja hömelöiden kanssa! Ja lauantai-sunnuntai yö pelaten Shadowrunia itseä nuorempien kanssa...

Saa nähdä miten vanha pärjää... Paljon kolaa ja sokeria ja muuta. Ja tosiaan sitten tiistaina kouluun. Aijaijaijai.
Täytyy tehdä loppuun ropeconin puku, teen epämääräisen post-apocalyptisen vaatetuksen. Ja on pakko laittaa päälle tuo uusi paita jossa lukee "Gome to dark side... We have chocolate!"

Tai no ei Tampere, mutta 26.7 lähestyy. Silloin menen Tampereelle AnimeConiin! Elämän iensimäinen cosplay.... Jei!

Vähän jännittää. Teen kyllä pukuja aina välillä, mutta nyt olen tekemässä kahta cosplay pukua, itselleni ( totallysquaredmedia.free.fr/ff9/artwork/moug.jpg Ilman tuota kaulusta) ja kaverille ( totallysquaredmedia.free.fr/ff8/artwork/moomba.jpg ). Jaiks!

Laitan kuvia kunhan saan ne valmiiksi ja päästään Tampereelle. Hieman kyllä hävettääkin... Olen 24 ja menen sinne... Suurin osa on kuitenkin 16-18-vuotiaita.... Toisaalta olen ollut animeen suuntautunut noin 14-vuotiaasta saakka. Sen katsomisen ja käsiin saamisen mahdollisuudet ovat olleet vain todella heikkoja. Nyt sitten Japanin ollessa in olen kuin sika pellossa!

On dvd:tä, mangaa, youtubea, figuja, kauppoja.... On internetti.
Ja sitten asiasta kolmanteen. Olen täsäs miettinyt että alottaisin tuolle postcrossingille oman blogin. Kun saan niin ihania kortteja. Pitää tosin hieman katsoa miten saisin korteista nätit kuvat.

Nyt tekemään kaverin pukua, huomenna on eka sovitus.

Päätin tehdä Pietarin matkasta kuva-albumin, mutta kun tuntuu että kuvia on liikaa... Sain alun kuitenkin tehtyä, jatkan heti kun löytyy tyhjä hetki.

Huomenna on kihlatun serkun häät, eli aamulla lähdetään klo 8:00 ja edessä kolmen tunnin ajomatka sinne. Kivat. Pistin tuon kihlatun lupaamaan että siellä päässä on mahdollisuus vaihtaa vaatteita.
Jostain syystä silkistä tehdyssä puvussa ei huvita istua kolmea tuntia autossa.... Kumma juttu.

Puku on aivan ihana, pitää näyttää teille kuva heti kun saan sellaisen. Kaveri teki puoli-ilmaiseksi sen minulle omasta kankaastani. Mittojen mukaan tehty silkkipuku.

Mutta, nyt nukkumaan. Huomisesta tulee piiiiitkä päivä.

Tuli sitten oltua kolme päivää tuossa ihanassa kaupungissa. Täytyy sanoa että sen jälkeen Helsinki tuntuu tuppukylältä.

Pietarissa olisi ollut niin valtavasti näkemistä että ei kolmessa päivää ehtinyt paljoakaan. Eremitaasi oli yksi ehdoton missä oli käytävä.. Ja täytyy sanoa että se paikka on USKOMATON!!
Siellä on mm. huone jonka katto on kultaa. Siis sitä ihan oikeaa kiiltävää kultaa. Koko katto.. Ja tämä meidän 40 neliön kämppä olisi mahtunut kolmesti siihen huoneeseen. Sitä paikkaa ei sanat riitä kuvailemaan.. Ja valtavakin se oli, miettikääs, jos viipyisit jokaisessa huoneessa mitä Eremitaasiin kuuluu noin 20 sekunttia (eli kävelisit läpi..) viettäisit siellä 3 ja puoli vuotta.

Siis todella... Jalat tosin ovat kovilla ja jutut vähissä. Junamatka oli ihana, tosin reipas 5 tuntia istuen tuntuu takamuksessa.
Liitän tähän teidän iloksi kuvan Verikirkosta, siellä ei sisällä ehditty käymään, mutta se on upea.


Lisäksi olen liittynyt sellaiseen juttuun kuin www.postcrossing.com, siinä lähetellään postikortteja. Lähetin heti ne 5 mitä sain ja nyt on ensimäinen mennyt perille.

Pelkäsin kauheasti että jouun kesän hakemaan töitä, pääsin nimittäin opiskelemaan sinne minne halusin! Roihuvuoren amikseen vaatepuolelle!

Työkkärin järjestämä työharjoittelu loppui ja tässä välissä on sellainen kaksi kuukautta, ennekuin koulu siis alkaa. Pelkäsin että työkkäri pistää miut hakemaan töitä tämän ajan, kun ei niitä ole! Kaikilla on ihmiset lomalla tai/ja kesätyöläiset töissä.
Onneksi eivät laittaneet, työnhaku on voimassa siihen saakka kun aloitan koulun.

Jännittää hieman tuo syksy.. Toisaalta nyt pääsen tekemään sitä mistä pidän, vaatteita. Haaveena on isona päästä teatteriin, ihan näyttelemään ja tekemään pukuja.. Jos vain voisi tehä molempia. jompikumpikin olisi jo paljon.
Oon jo selvittäny asiaa, käyn ensin peruskoulutuksen ompelijaksi tai vaatturiksi ja sitten haen oppisopimuskoulutukseen johonkin teatteriin teatteripuvustajaksi.
Mutta siihen on vielä kolme vuotta.

Ihanaa upeaa mahtavaa ja kaikin puolin fantastista kesää!!!

Itsellä se ei näköjään alkanut kovin rauhallisesti, tai naapureilla...
Heräsin jotain kuuden aikaan aamusta siihen että yläkerrasta kuuluu hirveää huutoa ja ryminää, siellä asuva pariskunta tappeli. Kuului ääni kuin joko ikkuna olisi rikottu tai jotain isoa särkyvää heitetty seinään.. Ja se nainen.. Kun se huusi ja itki.

Että teki pahaa. Kihlattu kävi katsomassa tilannetta, mutta siinä kohtaa ne jo poistuivat kuulemma asunnosta. En saanut unta loppu yönä ja minulla sentään alkoi tänänä loma.
Kädet tärisee vieläkin... Sen verran paljon pahaa tapahtunut omassa elämässä, että tuollainen laukaisee paniikin.
Pistää miettimään, miksi ihmiset haluavat viettää Juhannuksen kännissä? Viime juhannuksena todistin uimarannalla kuinka yhtä tyyppiä iskettiin pullolla päähän. Pullo rikkoutui ja siitä kuulemma käräjöidään tämän vuoden puolella. Kävin antamassa poliisille lausunnon....
Pistää miettimään miksi? Mikä pistää ihmisen haluamaan pahaa itselleen ja muille. Sillä juominen on itsellensä pahaa tekemistä, se kun on myrkkyä. Toisaalta ymmärrän että ihmiset haluavat juoda. Juonhan minäkin välillä yhden siiderin.
Silti tuo yletön kännien vetäminen... Sitä en koskaan ole ymmärtänyt. Tekee pahaa katsoa kuinka ihmisiltä menee täysin kontrolli.

Onneksi nyt Helsinki hiljenee, suurin osa on lähtenyt maalle. Ehkä käyn huomenna kihlatun kanssa Korkeasaaressa. Niinkuin vuosi sitten tehtiin myös... Kosi metrossa silloin. Että vuosi tässä on kihloissa oltu.

Mutta haluan toivottaa kaikille jotka tämän vuodatuksen viitsivät lukea, rauhallista, ihanaa, lämmintä ja iloista Juhannusta. Huolehtikaa itsestänne ja toisistanne.

Että osaa ihmistä väsyttää.. Onneksi työharjottelusta on etäpäivä, käytiin nimittäin poikaystävän kaa hakemassa Tampereelta niiden kisojen tuomari ja katotyhdistyksen puhenejohtaja.. niin ja sitten siis ne kisat: www.wargames2008.org/ eli pelaavat historiallisilla figuuri armeijoilla käyttäen historiallisia taktiikoita. Näin paljon olen ymmärtänyt, säännöt ovat sitten ihan toinen juttu.

Kivan näköistä se on. Ja täytyy sanoa että pelaajat mukavia, niillä on nyt lähinnä tästä Euroopasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista ja sitten Etelä-Afrikasta ihmisiä. Tosiaan Tampereelle lähdettiin eilen illasta 20:30 ja takasin oltiin sitten joskus 01 tänään. Sitä voi jo sanoa päivämatkakasi, kävi vähän sääliksi miehiä kun kertoivat aloittaneensa matkustamisen (Suomen aikaa) aamulla klo 6.

Mutta viikonloppuna varmaan menen katselemaan kisoja. En ymmärrä kaikkia sääntöjä, mutta kivaa se on!

Uskomatonta miten sitä lapsena lähti heti ekana pyöräily kerralla vetämään ties kuinka monen kilometrin lenkkiä ilman mitään. Ja nyt, kävin kaupassa eilen pyörällä ja takamus on niiiiiin kipiä että huh..

Pitää ihan istua tyyny päällä ettei satu. Jestas että sitä tulee vanhaksi. Pitäisi tietty tänäänkin lähteä pyörällä, mutta tuskimpa onnnistuu kun tuo siippa lähti pyörällä jo.. Meillä kun on jostain syystä tosi fiksusti annettu vain yksi pyöräkellarin avain. Eri fiksua. Toinen avain pitää anoa ja minä sitten kadotin sen lapun...

Pitää käydä äiteellä tulostamassa se uusiksi ja maananataina sitten lopultakin viedä se.
Jos sitten vaikka juhannukseen mennessä saisi oman pyöräkellarin avaimen. Ja eihän tässä ole kun yli vuosi asuttu...
Välillä vaan sitä on niin laiskamato ettei mitään rajaa.

Kihlatun serkun häät lährestyvät, juhliin on kutsuttu koko suku ja miunkin pitäisi sinne mennä.. ARGH! Mistä ihmeestä minä juhlapuvun revin? Tiedättekös, ison ihmisen on hankala saada kaunista ei-mummohalatti juhlamekkoa joka maksaa alle 100 euroa. Tai edes alta 200 euron!
Luojan kiitos ystävästä joka on opiskellut ompelija ja tekee ystävä hintana minulle kauan sittne hankkimastani silkistä puvun.
Mikä ihme siinä on että isoille (ja nyt lähdetään siis koosta XL ja 48 ylöspäin.) ei löydy nättejä vaatteita? Ihan oikeasti, käykääpä joskus katsomassa.
Tosi kiva mennä johonkin Lorellaan ja nähdä kuinka myyjä katselee sen näköisenä että "Voi ei, ei meillä oo tuolle mitään". Kaikenkaikkiaan olen todennut kolmella kaupalla olevan ihan kohtuuhintaisia ja kohtalaisen hyviä isojen tyttöjen vaatteita (nyt tarkkana tytöt.). Ne ovat Lindex, H&M ja Kappahl. Ainoat kolme. Ja minä hei sentään asun Helsingissä!
Inhoan vaateostoksia, yleensä kolmannen kaupan jälkeen olen itkun partaalla kun ei löydy mitään nättiä. Vain mustaa ja peittävää.

Toiset tytöt ostelee vaatteita, minä kenkiä, laukkuja ja huiveja. Ihan sen takia että niitä sentään löytyy minunkin kokoeani! Mustasta tulikin mieleen.. Nyt on kesä, eikö? Paljon häitä ja ylioppila juhlia, eikö? Yleensä kesäjuhliin ei pukeuduta mustaan, eiköstä niin? No miksi isojen tyttöjen juhlavaatteet ovat mustia mummohalatteja?!


Jees, nyt lähden kipuilemana olkapäätäni, selkääni ja tapaamaan tuon kaverini. Jos ehdittäisiin ajoissa se puku teetättämään ettei tarvitse hävetä itteäni siellä häissä...

Vai juokseeko se?
Pistää miettimään, äsken oli joulu ja pääsiäinen, nyt ollaan jo kesän ovea kolkuttelemassa. Aika ei todellakaan tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Eikä sitä kaikkea edes muistakaan...

Lapsena kaikki oli yhtä suurta "Tätä Päivää". Ei ollut huomisen murheita tai muutakaan, nyt sitten pistää miettimään millä maksetaan vuokra kesällä kun työt loppuvat ja uusia ei ole, tuliko opiskelupaikkakaan..
Oikestaan kaipaan sitä lasta joka ei näistä murehtinut, maailma oli iso ja kaiken halusi kokekea ja nähdä. Talvella oli hauskaa, keväällä oli kivaa, kesällä oli superkivaa ja syksyllä mahtavaa.
Pitääpä mennä ulos ja etsiä niitä pieniä ihmeitä jotka silloin ihmetyttivät.
Ja elää..
Elää yhtä kaunista, ihanaa ja yllätyksellistä Kesää!

On se huvittavaa, jouluna tuntui että olisi niin valtavasti asiaa ja asioita joita miettiä tässä, mutta...
Se kaikki vain katosi.


Toisaalta elämä on heitellyt aika ilkeästi tässä, ystävä kuoli, olin saada potkut työharjottelupaikassa. Tuntuu että muilla menee kevät aina lisää voimia saaden, mutta minulta kevät imee kaikki mehut. Syytän allergiaa, leppä ja koivu.. Kun toinen loppuu alkaa toinen. Ja tänä keväänä se on alkanut pahana. Onneksi sentään heinille en ole allerginen.

Todennäköisesti taas ensimäiset kaksi viikkoa, kun työharjoittelu loppuu kesää vasten, menee nukkuessa.


Ja seuraavat kaksi kun pesen ja korjaan vaatteita jotka ovat olleet taas vuoden larpkerholla..


Ja sitten onkin jo heinäkuun puoliväli ja pitää ruveta kunnostautumaan kouluun, jos siis pääsen sinne.
Hain Roihuvuoren Ammattioppilaitoksen vaatturin ja ompelijan oppeihin.
Pitäkää peukkuja että pääsen.

Olkaa ihmisiksi ja älkää hankkiko allergiaa, se ei ole kivaa.

Se oli muuten mieluisa lahja. Tämä vain meni arvaamaan pakettia katsoessaan mikä se on! Ilkiä...


Pääsiäinen on täällä... En oikein tiedä mitä ajatella siitä, se vain tuntuu tulevan liian aikaisin. Juurihan oli joulu? Kai.. Jotenkni tuntuu että aika vain menee ja menee. Ja todellakin menee ohi.


Mutta kuitenkin. Vetäydyn suureen ihmeellisyyteeni, eli työharjoittelupaikkaani päänsäryn kera.
Ja tässä ei nyt oikein tullut mitää järkevää, toisaalta milloimpa minulta olisi?

Arvatkaa keneltä hajosi kone joulun alla? Minulta!

Ja nyt vasta se tuli takaisin. Tosin eivät veloittaneet mitään ja pistivät lisämuistia vielä mukaan. Tai okei, oli miulla varakonekin niiltä, mutta se oli.. Noh.. antiikkia. Ja sillä sähköpostia katsomaan meneminen kesti 10 minuuttia..


Mutta nyt kone toimii! Jei! Eikö teknologia olekin ihmeellisen turruttavaa ja addiktoivaa? Voinhan minä työharjoittelupaikassa katsoa postit ja muuta, mutta hirveä olo ollut kun ei kotona ole päässyt nettiin.

Että näin me addiktit.

90 vutta. Ihmiselämässä pitkä aika, mutta siltimaana me olemme aikasta nuori. Maailmassa on vain muutamia meitä nuorempia maita.

Tänään päivän kohokohta on Linnan Juhlat! Sanokaa mitä sanotte. Minulle ne ova aina olleet. Niin kauan kun muistan niin perhe (minä, äiti ja mummo silloin kun oli elossa) kokoonnuttiin teeveen ääreen katsomaan Linnan Juhlia.
Ja arvostelmaan pukuja. Se on oikeastaan ainoa syy miksi niitä katsottiin. Puheet ja muut ovat aina niiin toistensa kaltaisia että huhhuh. Mutta puvut.
Varsinkin mokat ja ihme viritelmät!

Pitäkää itsenne kasassa ja muistakaa että tontut katselevat!

Okei, liian pitkä otsikko. Tyhmä otsikko.
Mutta, tänään tulivat veronpalautukset! Jei, rahaa jolla ostaa lahjoja!

Ongelma tuntuu olean se että serkun lapsille on hlepoin ostaa lahjat. Mitä minä hankin serkuille ja tädeille? Kaikki ovat aina että "No ei mitään erikoista".... Elii...?
Inhottavaa mennä kauppoihin ja kiertää ja ihmetellä kun ei tiedä yhtään mitä ostaa. Ja meidän suvussa on vuosia ollut sopimus että aikuisille ei osteta lahjoja. Ei muuten ole pätenyt yhtenäkään jouluna.
Hah! Mutta yhden suprhyvän lahjan olen keksinyt!
Toivottavasti S ei löydä tätä blogia. S on siis kihlattuni jonka kanssa asun yhdessä, asuttu jo maaliskuusta lähtien.
Hänelle minä ostan kahvinkeittimen! Eikö kuulostakin tylsältä ja hirveältä lahjalta? No tähän on syynsä, sillä minä en juo kahvia ja S:llä ei ole kahvinkeitintä (tai oli, mutta se puupalikka unohti sen edellisen kämppäänsä). Ja koska hänelle on v