(Laitoin tämän tekstin tähän, koska henkilö jolle tämä on tarkoitettu ei halua nähdä kommenttejani. Eli tuskinpa lukee tätäkään. Ilmeisesti ainakaan ei vastaa, koska ei enään ikinä sano samaakaan minulle.)

En todellakaan ymmärrä mistä arvoisan Kanifanin minua kohtaan tuntema suoranainen viha on peräisin.

En koe sinua uhaksi. Itseasiassa uhka ei ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen.

Olen ollut hänen kanssaan tekemisissä ainoastaan kolme kertaa.

1. Kerta

Keskustelu Petasta. Olin eri mieltä kuin hän ja sanoin oman mielipiteeni ja pyrin perustelemaan sen.

2. kerta

Kommentoin hänen blogi tekstiään tv-kanavista. Yksinkertaisesti huomautin että eräs firma tarjoaa myös muutamia yksittäisiä kanavia.

3. kerta

Keskustelu siitä millä perusteella joku kuva on kuuma ja millä perusteella ei. Yksinkertaisesti pyysin että hän miettisi ensin mitä kirjoittaa ja pysyisi aiheessa. Pyysin tätä, koska hänen kirjoitus/vuodatus käsitteli kaikkea muuta kuin valokuvia. Mukana oli esim. koirankoulutusta ja hänen bloginsa kommentointia. Ts. äidinkielen yo-kokeessa ko. suoritus olisi auttamatta hylätty otsikon vierestä olevana.

Pyydän mitä nöyremmin anteeksi, jos olen loukannun jotenkin arvoisaa Kanifania näissä kolmessa tapauksessa.

Tosin jos näistä kolmesta loukkaantuu noin verisesti, niin voisin väittää että vika ei ole minussa.

Loppuun vielä kiitokset siitä että minua nimitettiin "älyköksi" (vaikkakin se oli lainausmerkeissä. Kiitos kumminki.

Tiedoksi vaan Jarmo ei ole nimimerkki vaan papin aamenella yli 36 vuotta takaperin vahvistettu etunimi.

Viime päivät ovat olleet sananmukaisesti elämellistä meno.

Alku viikon kissa oli sitä mieltä että nyt olisi kollille käyttöä. Asia ilmaistiin aina sopivan hetken tullen erittäin kuuluvasti, kellonajasta riippumatta. Eli kotona ollessa kuuli hyvin missäpäin kämppää elukka sijaitsee.

Yleensä sylissä istumista karttava eläin halusi parin päivän ajan tunkea väkisin syliin. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui aina peräpää edeltä.

Nyt ilmeisesti pahin "kutina" on ohi ja vanha rouva makaa soffalla, selällään jalat taivasta kohti, tyytyväisen näköisenä. Tosin tälläkään kertaa kolli ei käynyt vierailulla.

Lisäksi tänään näin kesän ensimmäisen kyyn luikertelemassa pyörätien yli. Koosta päätellen oli tämän kesän "satoa".

Ja huomenna eläimellinen meno jatkuu villakoirien massamurhalla.

Johnny ja Bantzo määrätään perustamaan peiteyritys, jonka tarkoituksena on yhdessä venäjän poliisin kanssa iskeä Pietarin mafian rahanpesu rahoihin. Avukseen he saavat poliisin ainoan tummaihoisen kielitaitonsa vuoksi. Takuumiehekseen he värväävät itsensä ternimaitobisneksessä rikastuttaneen "liikemiehen".

Alustalähtien on selvää, että heidät valittiin tehtävään, koska he ovat sopivia syntipukkeja jos kaikki menee pieleen. Saattaapa olla että valintaan on vaikuttanut myös väärälle henkilölle annetut sakot.

Mukana kuvioissa on myös joukko edellisestä Johnny & Bantzo kirjasta tuttuja pikkurikollisia.

--

Nykäsmäiseen tapaan kirjassa vilisee viitteitä todellisiin tapahtumiin. Lisäksi mukana on jo Raideista tuttu asetelma eli mukana on sekä pikkurikollisia että "suuria rosvoja". Suuret rikolliset löytyvät systeemin sisältä ja useimmiten jäävät ilman rangaistusta kun taas pikkutekijöitä rangaistaan.

Kaikenkaikkiaan ihan viihdyttävä kirja.

Tuli pari päivää listattua aikojen saatossa tekemättä jääneitä pikkuasioita. Niitä löytyi yllättävät/liian paljon.

Lievästä nörttiydestä kärsivänä syötin kaikki kalenteriohjelman TODO-listaan ja laadin jonkinmoisen alustavan aikataulun niiden suorittamiseen. Nyt ei ainakaan tekeminen lopu ihan heti.

Ongelmaksi osoittautui se että aina kun syötti jonkin tekemättä olevan jutun listaan löytyi pari ko. asiaan liittyvää tekemätöntä asiaa. Ja lisää löytyy koko ajan...

Eli taidankin tästä ottaa jonkin tekemättömän jutun heti työn alle.

Ja --skat taidankin alkaa katsomaan telkkaria, ehtii ne myöhemminkin tehdä. Ei niillä ole tähänkään asti ollut mitään kiirettä. Kerätään vielä muutama sata pikkujuttua lisään, jotta saadaan lista näyttävämmän näköiseksi.

Kapteenin erikoinen on kuudes Lansdalen Hap ja Leonard-romaani. Kuten aikaisemminkin, sisältää kirja sujuvaa kerrontaa, mustaahuumoria, kaksimielisyyksiä, verta ja irtonaisia ruumiinosia.

Hap tulee pelastaneensa pomonsa tyttären hengen ja saa ruhtinaallisen palkkion. Hän ottaa mukaansa Leonardin ja suuntaa lomalle Meksikoon. Omaan viehättävään tapaansa Leonard suututtaa laivan henkilökuntaa sillä seurauksella, että he jäävät rahattomina rannalle ruikuttamaan. Rannalla he joutuvat ryöstö yrityksen uhriksi ja tutustuvat kapteeni Ferdinariin (ja hänen machettaansa).

Myöhemmin kaverukset huomaavat astuneensa liian suurille varpaille ja löytävät itsensä meksikkolaisesta. Varpaat sattuvat  kuulumaan meksikkolaiselle mafia pomolle ja hänen jättikokoiselle apulaiselle.

Vapauduttuaan vankilasta he lähtevät takaisin kotiin vain huomatakseen että ongelmat seurasivat perässä.

Kostonkierre on valmis ja sen ratkaisemiseen on vain yksi tapa........

Ilmeisesti osallistun parhaillaan tietämättäni jonkinlaiseen kokeeseen. Kokeessa testataan vanhan sanonnan paikkansa pitävyyttä.

Sanonta on: "Odottavan aika on pitkä".

Toisin sanoen odotan taas kerran viestiä saanko työpaikan vai en.

Aikaa pitää tappaa keinolla millä hyvänsä.

Tähän mennessä on tullut pelattua Xihasta imuroituja pelejä (ja kyhättyä niistä jonkinlaisia arvostelujen tapaisia), siivottua, luettua, katsottua telkkaria, käveltyä levottomasti ympäriinsä yms. pikkujuttuja.

Hyväpuoli tässä on se, että kilometrin pituinen tekemättömien töiden lista on lyhentynyt huomattavasti ja asuntona toimiva betonikuutio alkaa pikkuhiljaa olla edustuskunnossa.

Pelaisiko vielä jotain peliä vai mitä seuraavaksi keksisi. Voisi vaikka ottaa "työnalle", jo ikuisuusprojektiksi muodostunut, soffan alla majailevan (keskeneräisen) palapelin (3000 palaa). Tai sitten voisi....

Jalmari on juuri kaksikymppiä täyttänyt pitkätukkainen, minimipalkalla elävä luuseri. Ainoina harrastuksina hänellä on hölkkääminen ja seinän tuijottaminen.

Eräänä päivänä Jalmari teki päätöksen, tämän täytyy loppua.

Ensimmäiset kolme vuotta Jalmari sivisti itseään opiskelemalla. Kurssit vaihtelivat Kung fusta biologian alkeisiin. Ainoa mistä oli todella hyötyä oli Kung Fu - sen avulla hän pystyi vihdoinkin potkimaan kadulla kohtaamiaan roistoja päähän.

Kunpa vielä pystyisi estämään kotiin tehdyt murrot ja omaisuuden katoamisen.

Koko kolmen vuoden ajan "ystäviä" tuli ja meni. Suhteita ei ollut mahdollista ylläpitää, koska ei ollut rahaa. Ns. ystävät kyllästyivät nopeasti kutsuihin tulla katselemaan televisiota ja jatkuviin kieltäytymisiin raha pulaan vedoten. Joten piti kehittää suunnitelma.

Seuraavien parin vuoden aikana opiskeltiin ranskaa, italiaa ja kaikki mahdollinen ravintola bisnekseen liittyvä.

Pikkuhiljaa alkoi löytyä yhä paremmin ja paremmin palkattuja työpaikkoja. Myös pysyvämpi ystäväpiiri löytyi, koska nyt oli käytössä rahaa.

Kotikin sai vihdoinkin varashälyttimen ja ryöstely loppui.

Pikkuhiljaa Jalmarista kehittyi kultturelli yli sadan tonnin vuosipalkkaa nauttiva arvostettu kokki, joka sai kutsuja taidenäyttelyn avajaisiin yms. kissanristiäisiin.

Kaiken kaikkiaan Jalmarista kehittyi loppujen lopuksi ihan kelpo kansalainen.

------------------------------------------------

Loppujen lopuksi päämäärättömästi ajelehtivan Jalmarin kävi hyvin. Entä miten käy hänen veljensä Taunon? Taunolla ainakin on selvä päämäärä tiedossa. Hän haluaa rikaaksi näyttelijäksi.

Parin vuoden pyristelyn jälkeen hän on käynyt melkein kaikki kurssit ja elää rahattomana näyttelijänä tehden satunnaisia näyttelijän hommia.

Toisin sanoen tuli vietettyä useita tunteja pelaillen Kudosta

Sattui sopivasti "vapaata" ja sadepäivä. Sain vihdoinkin luettua loppuun pari pitkään kesken ollutta kirjaa.

Terry Pratchett: Vartiosto valmiina palvelukseen

Ankh Morporkin vartiostoon on tullut tasa-arvo (niin kuin se Ankh Morporkissa ymmärretään) ja alokkaiden johtajaksi ylennetty, pari metrinen kääpiö, Porkkana on saanut alamaisiksiin kääpiön, peikon ja naisen.

Ja heitä kaikkia tarvitaan, koska arvoituksellinen pysy on varastettu, peikot ja kääpiöt ovat sotajalalla ja jossain piileskelee mahdollisesti Ankh Morporkin kuningas.

Seikkailu herättää useita kysymyksiä: Miksi nainen on vartiossa? Onko syynä sukupuoli vai joku muu syy? Miten Porkkana tuntee kaikki ja kaikki tuntee Porkkanan? Ja miksi kaikki väistävät, kuuntelevat ja tottelevat häntä? Löytyykö kuningas? Entä pysy?

Mukana menossa myös Ankh morporkin useat killat, puhuva koira Gaspode, KUOLEMA, räjähtävät lohikäärmeet, Persnettoa-tulee-mutta-tulkoon Dibbler, ihmissusi, vampyyri yms. vakiohenkilöt.

----

Taas kerran Pratchett, ikävä kyllä, on ladannut samaan kirjaan niin paljon aineksia, että siitä saisi helposti vähintään kolme kirjaa. Ikävä kyllä siksi, että osa vitseistä on väkisin väännetty ja osan tulemisen näkee jo kaukaa.

Toisaalta taas kerran avautuu mahdollisuus bongata eri lähteistä varastettuja/lainattuja ideoita.

Timo Kiiski: Ihan tavallinen formulakuski

Työtön hitsari Mauno Hyttinen voittaa Playstation-kisan ja pääsee kokeilemaan ihan oikeaa formulaa.

Kale Kvist näkee Maunossa lahjakkuuden ja järjestää hänet ajamaan F1-sirkukseen talousvaikeuksissa olevaan Priest-talliin. Ja loppu on historiaa.

Alussa koetaan molemmin puolin pieniä kulttuurishokkeja. Kaikkien huulille nousee kysymys: Mikä oikeastaan on miehiään tuo vanhemmanpuoleinen kielitaidoton formulatulokas, joka juo illalla hotellin baarikaapin tyhjäksi ja vaatii kuivankelin kisaan sadekelinrenkaat tai hän ei aja.

Matkan varrella joutuu Mauno joustamaan muutamista periaattestaan, mutta yhdestä hän ei suostu tinkimään: Nahkahousuja hän ei jalkaansa pane. Ja verot hän maksaa suomeen.

Kuinka jääräpäinen Mauno sopeutuu F1-piireihin vai sopeutuuko F1-piirit Maunoon.

------------

Nopeasti luettava veijariromaani, jossa vilahtelevat tutut formulasirkuksen henkilöt ja tapahtumat.

Niin, prologihan se esipuhe tosiaan on.

Kuumuus ei kuulemma riko luita, mutta pään se pehmentää. Varsinkin jos kuumuuden yhdistää antihistamiiniin.

Pari edellistä kesää menikin helposti.  Ei pahemmin lääkkeitä tarvinnut. Luonnollisesti herra Murphy sitten antoi tänä kesänä oikein kunnolla takaisin. Eli lähes kokoajan silmä ja/tai nenä vuotaa.

Aikaisemmilta kesiltä tiedän että lääke väsyttää, mutta pakko ottaa jos ei halua juuttua neljän seinän sisään.

Joten vaihtoehtoina on silmien ja nenän vuotaminen, aivastelu (ja erakoituminen) tai jatkuva väsymys ja noin 12 h vuorokautiset unet.

Kokeiluja tekemällä päädyin jonkinlaiseen kompromissiin: Puolikas pilleri ja tiettyjen paikkojen välttely (joka muuten on paras "lääke").

Jos otti kokonaisen pillerin aamulla, täytyi ottaa päivällä pari kertaa pienet tunnin nokoset. Jos otti kokonaisen illalla, ei aamulla meinanut päästä sängystä ylös ollenkaan.

Tämä on blogini proto..prokto.. , no tiedätte kai se esipuhe.

Blogin nimi pitänee sisällä kaiken mahdollisen (ja mahdottoman) maan ja taivaan välillä. Luonnollisesti se on pöllitty suoraan Douglas Adamssin Linnunradan käsikirja liftareille kirjan jatko-osasta.

Itse tutustuin ko. teoksiin radiokuunnelman välityksellä.

Selailin illalla radiokanavia ja yhtäkkiä kuulin kuinka Heikki Kinnunen puhui sivusuuntaan liikkuvista hisseistä. Sillä hetkellä päässä naksahti jotain, tätä täytyy saada lisää.

Aikojen saatossa tuli nauhoitettua kaikki kuunneölman osat radiosta ja kuunneltua nauhat puhki. Kirjat on luettu useaan kertaan ja alkuperäinen TV-sarjan DVD-versio on katseltu. Myös pari vuotta sitten tehty elokuva on kahlattu läpi.

Oma ranking-lista käsikirjan eri ilmenemismuodoista on:

1. Kirjat
2. Radiokuunnelma
3. TV-sarja
4. Elokuva

------------

Siinäpä ensimmäinen blogini. Pilkut ovat ilmeisesti missä sattuu ja kielioppi ontuu, mutta en välitä siitä pätkääkään. Sisältö tai sen puute ratkaisee.

Vielä loppuun kaksi asiaa:

Tuskin tulen kirjoittelemaan blogia säännöllisesti.

Ja viimeisen blogimerkintäni nimi on tietysti "Terve, ja kiitos kaloista".